Thu, 29 Sep 2005
AIIH!Heräsin aamulla. Koitin liikauttaa itseäni parempaan asentoon, mutta kun koitin liikauttaa itseäni tunsin vain ihan jumalatonta kipua. Huutaen tuskasta konttasin keittiöön ja söin kaksi panacodia. Konttasin sohvalle odottelemaan lääkkeiden vaikutusta. Samalla huusin, itkin ja ulisin. Olin ilmeisesti nukkunut itseni päällä. Tämä sai aikaan sen että käteni, kaulani, hartiani ja niskani olivat menneet ihan jumiin. Kun särkylääke alkoi vaikuttaa soitin lääkäriin. Sain heti ajan ja lähdimme koko perheen voimin lääkäriin. Sain lääkettä pehmittämään lihasta ja lisäksi määräyksen syödä panacodia enemmänkin. Nyt istun sitten kotona ja ihmettelen miten pärjään Unton kanssa kun en voi häntä nostaa enkä juuri halia tai hoitaakkaan.
Kaverini Hanna kävi leikkimässä tunteroisen. Se auttoi hieman, mutta nyt olen taas täällä yksin. Villen on pakko olla töissä koko päivä. Soitin Mll:lle ja kysyin oisko heillä lähettää meille joku hoitaja. Heillä ei ollut tälle päivälle ketään vapaana, mutta huomenna klo 10 meille tulee sieltä joku. Nyt vain pitäisi selvitä tämä päivä.
Miksi ihmeessä kotiäidillä ei ole lupaa sairastaa!
Tässä suoraa takaa otettu kuva. Huomaa pään vinous ja toisen olkapään roikkuminen.